Väkiluku

Väkiluvun muutokset

Ylivieskan väkiluku oli kasvanut kappeliseurakunta-ajan viieisenä vuosisatana hyvin nopeasti. Kun kunnallinen itsehallinto alkoi vuonna 1876, kunnan väkiluku oli jo noin 3 900 henkeä. Ylivieskaa kuen koko Suomeakin kohtasi uonna 1868 kuitenkin suuri väestönmenetys. Useat huonot satovuodet ja vuoden 1867 täydellinen kato johtivat nälänhätään. Koko maan väestöstä kuoli vuoden 1868 aikana nälän ja taudin heikentämänä 7,9 prosenttia. Hallanaralla Pohjanmaalla kato oli vielä keskimääräistä pahempi: Ylivieskassa kuolleisuus nousi 337 henkilöön eli 8,7 prosenttiin (87 promilleen) kunnan väkiluvusta.

Katkos, jonka kaovuodet aiheuttivat Suomen väkiluvun kasvuun, oli vain hetkillinen. Kun maatalous alkoi uudistua, teollisuus kehittyä ja terveysolot kohentua, kuollesissusluvut laskiat  jyrkästi ja väkiluku kääntyi nopeasti nousuun.

Väkiluku kasvoi hyvin nopeasti 1920-luvulle asti, mutta sitten kasvu hidastui ja 1930-luvulla väkimäärä jopa väheni. Pulavuodet koettelivat Ylivieskaa kovasti, ja monet kuntalaiset lähtivät etsimään toimeentuloa muualta. Sotien jälkeen väkiluku alkoi suuren syntyvyyden ja siirtoväen asutuksen vuoksi taas nopeasti npusta,, kunnes 1950- ja 1960-luvulla kasu jälleen hidastui. Kaupungiksi tulo, teollistuminen ja palveluelinkeinojen lisääntyminen voimistivat 1970-luulla uudelleen Ylivvieskan väkiluvun kasvua. Kaupunki on kasvanut asukasluvultaan selvästi Kalajokilaakson suurimmaksi kunnaksi.

Väkiluvun muutoksiin vaikuttaneet tekijät

Väkiluvun muutokset ovat johtuneet luonnollisesta väestönkasvusta (syntyvyyden ja kuolleisuudden erotuksesta) ja muuttoliikkeestä. Näiden vaikutus väkiluvun kehitykseen käy ilmi, kun eri ajoilta lasketaan Ylivieskan syntyvyys-, kuolleisuus- ja muuttopromillet. Promilleluvut ilmaisevat, montako ihmistä kunnassa on vuoden aikana syntynyt, kuollut tai muuttanut väkulivun tuhatta asukasta kohti.

Syntyvyys oli hyvin suuri 1910-luvulle saakka. Kun kuolleisuus laski samanaikaisesti jyrkästi, oli Ylivieskan väkiluvun kasvu nopeimmillaan vuoden 1910 tienoilla. Kuolleisuus pienentyi senkin jälkeen jatkuvasti, mutta kun syntyvyys samalla väheni, luonnollinen väestönkasvu hidastui. Vain sotien jälkeiset "suuret ikäluokat" nostivat väestön nettokasvun lähelle 1900-luun alun tasoa. 1970-luvun lopulla syntyvyys kääntyi Ylivieskassa uuteen nousuun, mikä nopeutti osaltaan kaupungin väkiluvun kasvua.

Ylivieskan syntyvyys- ja kuolleisuusluvut poikkeavat huomattavasti maan keskiarvoista. Kunnan syntyvyysluvut olivvatt 1900-luvun alkupuolelle saakka selvästi auuremmat kuin maassa keskimäärin: esimerkiksi vuonna 1910 ero oli peräti 10 promilleyksikköä. Lähiympäristöstään Ylivieska ei kuitenkaan poikennut, sillä 1800-luun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomen korkeimmat syntyvyysluvut mitattiin juuri Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Vuoden 1910 jälkeen ero Ylivieskan ja koko Suomen syntyvyyslukujen välillä on pienentynyt, mutta syntyvyys on silti pysynyt Ylivieeskkassa suurempana kuin koko maassa.

Myös Ylivieskan kuolleisuusluvut ylittivät 1800-luun lopulla selväti maan keskiarvon. Katovuodet koettelivat Pohjanmaata kovemmin kuin muuta Suomea, ja se selittää eron. Suuremmasta kuolleisuudesta huolimatta Ylivieskan väkiluku kasvoi tällöin nopeamin kuin koko Suomen väkiluku, sillä syntyvyydestä ero oli vielä suurempi. Vuosisadan vaiteen jälkeen Ylivieskan kuolleisuusluvut laskivat jyrkästi ja saavuttivat valtakunnallisen tason vuoden 1910 tienoilla. Tähän vaikutti erityisesti se, että pikkulasten kuolleisuus väheni jäjestetyn terveydenoidon ja elintason kohoamisen ansiosta niin nopeasti. Vuoden 1910 jälkeen Ylivieskan ja koko maan kuolleisuusluvut ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla.

Elinkeino- ja yhteiskuntarakenteen sekä liikkumismahdollisuuksien kehitttyessä muuttamine tuli yhä yleisemmäksi. Suurimmillaan muuttoliike oli 1970-luvun taitteessa maaseudun nopean rakkennemuutoksen aikana. Sen jälkeen muuttoliike on tasaantunut, vaikka se onkin edelleen runsasta.

Ylivieskan muuttovoitto ja -tappio ovat vaidelleet melkoisesti. 1930-luvun alussa, jolloin lama ja työttömyys pakottivat monet kuntalaiset muuttamaan muualle työnakuun, ero lähtö- ja tulomuuton välillä muodostui huomattavaksi. Toinen selvä muuttotappiokausi ajoittuu 1900-luvun taitteeseen, jolloin Amerikan siirtolaisuus oli vilkkaimmillaan. Sen vaikutus jäi kuitenkin paljon pienemmäksi kuin 1930-luvun alun muuttoliikkeen vaikutus. Sotien jälkeinen yhteiskuntarakenteen muutos ja maaltapako eivät vaikuttaneet enää merkittävästi Ylivieskan väkilukkuun, sillä vireä teollistuminen ja palveluammattien kasvu vetivät kuntaan uutta väestöä. Kaupunkiaikana 1960-luvun ja 1970-luvun alun pieni muutotappio on kääntynyt muuttovoitoksi. Kaupunkikeskuksen ripeä kasvu ka perinteinen maatalouselinkeinon viime aikoina herännyt uusi arvostus viittasivat siihen, että Ylivieska tulee jatkossakin saamaan muuttovoittoa.

Ylivieskan muuttoluvut muistuttavat Suomen maalasikuntien muuttolukuja, muttta erojakin on. Merkittävin yhtäläisyys on se, että molemmat ovat saaneet useammin muuttotapiota kuin -voittoa. Suurin ero Ylivieskan ja Suomen maalaiskuntien välillä on Ylivieskan muuttoliikkeen vaihtelevuus. Yleensä Suomen maalaiskunnat - varsinkin Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa - ovat menettäneet jakuvasti väkeä kaupunkeihin. Ylivieska sen sijaan on saanut ajoittain muuttovoittoa, mutta pahimpina muuttotappiokausina se on menettänyt sitäkin enemmän väkeä. Nykyisin Ylivieeskan muuttoliike on muutttovoittoinen ja poikkeaa huomattavasti Suomen maaseudun muuttoliikkeestä. Tähän on luonnollisena selityksenä Ylivieskan tulo kaupungiksi.

Jos Ylivieskan muuttoliike onkin poikennut ajoittain Suomen maalaiskuntien muuttoliikeestä, niin muuttokehitykseen vaikuttaneet syyt ovat olleet molemmissa paljolti samat. Viime vuosisadan lopulla muuttoliikettä lisäsi kaikkien muuttovapautta rajoittaneiden säädösten poistaminen, mikä tapahtui 1860-1880-luvulla. Myös teollistuvien kaupunkien vetovoima, maatalouden työvoimatarpeen väheneminen ovat vaikuttaneet yhtä lailla Ylivieskan kuin koko maankin muutttoliikkeisiin 1800-luvun lopulta lähtien.